Joululoma alkaa lähennellä loppuaan. Ehdin juuri hetken iloita siitä, että yskimiseni on loppunut ja ääni palautunut normaaliksi, kaikkeen tähän tarvittiin kolme viikkoa poissa koulusta.

Parakeitamme on vaihdettu antaumuksella jo loman ajan ja kaikkien pitäisi olla vaihdettu hiihtolomaan mennessä. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. En oikein uskalla odottaa mitään. Vaikka saammekin upouudet väistötilat (ja sitten päättäjät vielä sanoivat, ettei mielenilmauksellamme ollut mitään vaikutusta), opiskelemme ilmeisesti edelleen samojen tavaroiden kanssa, jotka ovat kaikkia itiöitä jo aikaisemminkin levietlleet. Tässä tilanteessa ei oikein auta kuin istua nätisti kerrankin ja odottaa mitä tuleman pitää.

Muitakin päätöksiä kohtaloksemme on keksitty. Koko koulu siirtyy ensilukukauden syysloman jälkeen kokonaan uuteen paikkaan, nimittäin Jyväskylän keskustassa sijaitsevaan vanhaan koulurakennukseen, joka on lakkauttamisen jälkeen toiminut väistötilana monillekin kouluille. On erittäin hienoa päästä ihan oikeaan koulurakennukseen opiskelemaan, mutta noin kymmenen kilometrin koulumatka ja orastavat sisäilmaongelmat eivät aivan kutsu luokseen. Kyseinen koulu on periaatteessa puhdas, koska homeinen uusisiipi puretaan pois. Siivestä on kuitenkin pakko jättää jäljelle esimerkiksi kotitalousluokka, joten mikään ei voi edelleenkään estää pölyjen leviämistä.
Keskittynyt koulunkäynti ja ruokalatilat pitävät kuitenkin odotuksia korkealla.

Saan lepuutella keuhkojani vielä pari päivää, kun maanantai on ihan virallista lomaa.

- L.M