Joululoma alkaa lähennellä loppuaan. Ehdin juuri hetken iloita siitä, että yskimiseni on loppunut ja ääni palautunut normaaliksi, kaikkeen tähän tarvittiin kolme viikkoa poissa koulusta.

Parakeitamme on vaihdettu antaumuksella jo loman ajan ja kaikkien pitäisi olla vaihdettu hiihtolomaan mennessä. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. En oikein uskalla odottaa mitään. Vaikka saammekin upouudet väistötilat (ja sitten päättäjät vielä sanoivat, ettei mielenilmauksellamme ollut mitään vaikutusta), opiskelemme ilmeisesti edelleen samojen tavaroiden kanssa, jotka ovat kaikkia itiöitä jo aikaisemminkin levietlleet. Tässä tilanteessa ei oikein auta kuin istua nätisti kerrankin ja odottaa mitä tuleman pitää.

Muitakin päätöksiä kohtaloksemme on keksitty. Koko koulu siirtyy ensilukukauden syysloman jälkeen kokonaan uuteen paikkaan, nimittäin Jyväskylän keskustassa sijaitsevaan vanhaan koulurakennukseen, joka on lakkauttamisen jälkeen toiminut väistötilana monillekin kouluille. On erittäin hienoa päästä ihan oikeaan koulurakennukseen opiskelemaan, mutta noin kymmenen kilometrin koulumatka ja orastavat sisäilmaongelmat eivät aivan kutsu luokseen. Kyseinen koulu on periaatteessa puhdas, koska homeinen uusisiipi puretaan pois. Siivestä on kuitenkin pakko jättää jäljelle esimerkiksi kotitalousluokka, joten mikään ei voi edelleenkään estää pölyjen leviämistä.
Keskittynyt koulunkäynti ja ruokalatilat pitävät kuitenkin odotuksia korkealla.

Saan lepuutella keuhkojani vielä pari päivää, kun maanantai on ihan virallista lomaa.

- L.M

Piti tarkoittamani, että kirjoittaisin lähes päivittäin. No, minä olen aktiivisesti ramppaillut hoitamassa mielenilmaukseen liittyviä asioita, joten olen ollut iltaisin täysin vetämätön. Asiaan saattaa toki hieman vaikuttaa myöskin kaikki neljä koetta, joihin olen joutunut lukemaan aina kauhealla kiireellä tällä viikolla.
Siksi tämä päivä on ollut lukuisilla tavoilla helpottava.

Marssimme siis ulos. Koko koulu päälle viidensadan oppilaan voimin marssi poliisiauton vetämänä parikertaa matkan, jonka kuljemme päivittäin parikin kertaa: yläkoululta alakoululle ja takaisin. Oli vissiin hieno tunnelma ja suurin osa oppilaista oli tosissaan mukana. Näkyvyyttä haetiin, ja sitä myös saatiin. Niin maikkarin kuin hesarinkin panostuksella. Oma Keskisuomalaisemmehan oli tietenkin mukana, samoin Ylen paikallisuutiset. Mtv3 oli kuitenkin päättänyt tehdä suuremman jutun helsinkiläisen lukion ulosmarssista viikon syysloman tähden, enhän minä voi mihinkään vaikuttaa, mutta olisin ennemmin vaikka syysloman aikaan koulussa, kuin kolme vuoden päivää vähemmän opiskelisin sisäilmavammaisessa väistötilassa.

Keskisuomalainen: Ulosmarssi pysäytti Vaajakosken

Että sellaista. Tiistaina oli sisäilman puolesta todella kurainen päivä: musiikin tuntimme oli siirretty liikuntahallin yläkertaan, joka on tunnettu pahimmasta mahdollisesta sisäilmasta. Ja, olihan meillä kaksi kitaraakin. Tämä on juuri sitä valinnaisaineiden huumaa, kun saa opiskella ihanassa luokassa, josta joutuu käymään ulkona hengittämässä viidentoista minuutin välein, ja ainoat musiikkivälineet ovat kaksi kitaraa ja cd-soitin!

Toivottavasti muilla on paremmin, ja se helsinkiläisten ulormarssi onnistui myöskin hyvin :--)

Näin käynnistyi jälleen uusi toiminnallinen viikko armaassa parakkihökkelissämme.

Raahauduin kahdeksaksi fysiikan tunnille vain tehdäkseni unohtuneet matikanläksyt. Huomenna pitäisi osata täydellisesti kaikki liikeopista, mutta olo on hyvin tyhjä. Kirjat ovat todella huonot, kannet ovat vähintään puoliksi irti, ja koko saisse haisee pahasti mädältä. Kirja on ollut minua ennen ainakin viidellä eri henkilöllä, mikä on aika paljon, jos yksi henkilö pitää sitä kerrallaan kolme vuotta. Sekavakin se on.

Matikantunnin alkaessa olin jo pirteämpi. Pirteys laantui kuitenkin, kun huomasin tuntimme pidettävän yhdessä pahimmin allergisoivista luokista. No niinhän siinä sitten kävi. Viiden minuutin kuluttua alkoivat silmät vuotaa, hetken päästä keuhkot runnoivat tietää ulos. Loppujen lopuksi pääsimme jälleen kahtakymmentäviittä minuuttia aikaisemmin. Yskin koko matkan liikunnantunnille.

Olemme jälleen liikkumassa palloilukeskus Hutungissa. Sinne on matkaa kilometri pari, mutta se on puhtaampi kuin oikea liikuntahallimme, joka juuri remontoitiin ja joka on taas sisäilmaongelmainen. Meidän opettajamme ei enää saa opettaa siellä, joten pääsemme Hutunkiin keilaamaan ja pelaamaan sulkapalloa. Ainoa iloinen asia tässä.

Olen tähän asti välttynyt oireilta historianluokassa. No, tänään tuli muutos siihenkin, vaikkakin kaikeksi onneksi vasta lopputunnista. Selvä karheus kurkussa kertoi sienestä kaikkialla. En ymmärä kuinka onnistuin repimään kokeesta lähes täydellisen silti.

Ruotsinkoe piti puristaa vakavasti vajaailmaisessa osaluokassa. Kyseisestä luokasta on väliseinällä erotettu erityisopetustila, ja saimme ilmanvaihdon isommalle puolelle vasta tänä syksynä muutama viikko sitten. Vältyin onneksi pahilta ahdistuksilta, koska sain paperin täytettyä nopeasti.

Päiväni aineissa ei valitettavasti päättynyt siihen. Koulumme joulumyyjäiset järjestettiin tänä vuonna mielikuvituksekkaasti nimenomaan parakeilla. Viime vuonna saimme lainata ala-asteen ruokalaa (en ymmärrä miksi sama järjestely ei käynyt tällä kertaa), ja sitä ennen omia, homeisia tiloja.
      Värväytin itseni arpamyyjäksi, ja sain välillä hyvän syyn hypellä ulkona, en oliis voinut olla neljää tuntia siinä samaisessa historianluokassa, jossa on lisäkseni voin kaksikymmentäviisi ihmistä. meidän luokan paikka oli alunperin laitettu toiseen luokkaan, mutta sain kaikeksi onneksi vaihdettua sen puhtaampaan... pääsin sentään välillä lämmittelemään.
      Mutta, kaikin puolin onnistuneet myyjäiset, sain kiitosta pirteästä myymisestä. Omasta mielestäni olin lähinnä rasittava :--D Tuli rahaa, meni tavaraa.

Tämänlaista tänään. Saimme lisäksi tiedotteen tällä viikolla alkavasta mielenilmauslakosta.

 -- Maaria

Aloitin yläasteen (nyk. yläkoulun) puolitoista vuotta sitten. En ikinä saanut kokea oikean koulun tuntua, sillä vakavasti homeinen kivikoulumme oli juuri siksi syksyksi poistettu käytöstä. Koulun pihalle nousseet parakit saivat ajaa koulun asemaa.

      Oppilaat olivat jo monen vuoden ajan altisutneet homeelle kivikoulussa, joten väistötilojen saaminen oli jo enemmän kuin aiheellista. Koko koulu viidensadan oppilaan voimin kävi kuitenkin edelleen ruokailemassa kivikoulun ruokalassa, plus että kotitaloustunnit pidettiin alkuun myös niin sanotusti "vielä puhtaissa kotitalouden tiloissa". Olin kärsinyt huonosta sisäilmasta eskarissa sekä kaksi ensimmäistä ala-asteluokkaani, eikä mitään näkyvämpiä oireita ollut vielä silloin. Myös seiskaluokka sujui melko jouhevasti ilman sairasteluja sen kummemmin. Valitettavasti kaikki eivät pystyneet alun alkaenkaan olemaan parakeissa.

      Jo seiskaluokalla opin ramppaamiseen. Parakkeja ei ollut mahdollisuus hankkia tarpeeksi, eikä kaikki opettajat pystyneet työskentelemään niissä. Toiset opettajat olivat siirtyneet jo muutama vuosi sitten vajaan kilometrin päässä sijaitsevan ala-asteen tiloihin opettamaan, näiden tilojen käyttö yleistyi. Lisäksi kuvioon tuli mukaan paikkakuntamme keskustassa sijaitseva autokoulu luokkineen ja kotitalouden luokkien käyttökiellon jälkeen bussikyyti ympäri kaupunkia sijoitukseen (paikkaan, jossa ei ollut mahdollisuutta tehdä oikeasti ruoka, vain sämpylöitä ja maitorahkaa). Lopulta joulun jälkeen homeinen ruokalakin suljettiin, ja ruokailumme sijoitettiin kolmeen pisteeseen ympäri rakasta kyläämme: ala-asteelle ja kahteen vanhustentaloon. Myös kotitaloustuntien sijainti vaihtui paikkaan, joka oli oikeasti suunniteltu ruuanlaittoa varten, bussikyyti vei silti edelleen sekä rahaa että arvokasta aikaa.

***



      Syksyllä palattuamme koulun pariin sateisen kesäloman jälkeen, ongelmat rupesivat hyvin nopeasti kasaantumaan ja saamaan järjettömiä mittasuhteita. Pari viikkoa sujui ilman mitään, kunnes alettiin huomata, että parakit eivät ole olleet lämmityksessä koko kesänä, ja vesi valuu keskellä huonetta seisovia tolppia pitkin. Muutaman viikon kuluttua alkoi ensimmäiset sijaisjaksot. Viikon ajan ennen koetta on sijaisena opiskelija, joka ei edes opiskele sijaistamaansa ainetta. Sen jälkeen on erittäin vaikea tehdä koe, johon lukiessaan ei ole saanut oikeita vastauksia kysymyksiinsä. Myös ensimmäiset aivan yleiset oireilut alkoivat, omat oireeni mukaanlukien. Syytä sisäilman huononemiseen on varmasti useita: rakennusvirheet, hoitovirheet sekä vanhan irtaimiston ja oppimateriaalin siirtäminen homekoulusta väistötiloihin rahanpuutteen takia.

      Kuten aikaisemmin mainitsin, minulla ei ole ikinä aikaisemmin ollut sisäilmaongelmiin liittyviä oireita. Yhtäkkiä huomaan päätäni särkevän, silmieni kirvelevän, huimausta, keskittymisen puutetta, kuumotusta ja muuta aivan koulupäivään kuulumatonta oireilua. Itse en ole edes pahimmasta päästä, enkä aina pysty opiskelemaan kokonaista neljääkymmentäviittä minuuttia ilman "hengitystaukoa". Oireiluni ovat hyvin erilaisia eri luokissa, johtuen varmasti siitä, että homeen lisäksi parakeissa on pölyhaitoja ja rakennusvirheistä johtuvia ainehaittoja.

      Ongelmamme ovat lukuisia, mutta monet päättäjät ovat edelleen sitä mieltä, että kivikoulukin olisi aivan puhdas, eikä meitä tunntua ottettavan vakavasti. Monet ovat huolissaan niin jatko-opiskelumahdollisuuksistaan kuin tulevasta elämänlaadustaankin. Yhteishenki, motivaatio ja numeroiden todenmukaisuus ovat nollilla, myös turvallinen oppimisympäristö puuttuu.

Kirjoittaessani näin suurista asioista huomaan puhuvani hyvin teknisesti. Haluan kuitenkin rauhassa selittää, miten asiat ovat, ei vain meillä, vaan monissa kouluissa kautta maamme. Vastaisuudessa täältä on mahdollisuus lukea sekä tarkempaa informaatiota omakohtaisista kokemuksista, että vuodatusta ongelmista ja pienistä valoista tunnelin päässä. Kiitoksia mielenkiinnostasi.

Maaria

ps. Kuvan oikeudet Keskisuomalaisella