Näin käynnistyi jälleen uusi toiminnallinen viikko armaassa parakkihökkelissämme.

Raahauduin kahdeksaksi fysiikan tunnille vain tehdäkseni unohtuneet matikanläksyt. Huomenna pitäisi osata täydellisesti kaikki liikeopista, mutta olo on hyvin tyhjä. Kirjat ovat todella huonot, kannet ovat vähintään puoliksi irti, ja koko saisse haisee pahasti mädältä. Kirja on ollut minua ennen ainakin viidellä eri henkilöllä, mikä on aika paljon, jos yksi henkilö pitää sitä kerrallaan kolme vuotta. Sekavakin se on.

Matikantunnin alkaessa olin jo pirteämpi. Pirteys laantui kuitenkin, kun huomasin tuntimme pidettävän yhdessä pahimmin allergisoivista luokista. No niinhän siinä sitten kävi. Viiden minuutin kuluttua alkoivat silmät vuotaa, hetken päästä keuhkot runnoivat tietää ulos. Loppujen lopuksi pääsimme jälleen kahtakymmentäviittä minuuttia aikaisemmin. Yskin koko matkan liikunnantunnille.

Olemme jälleen liikkumassa palloilukeskus Hutungissa. Sinne on matkaa kilometri pari, mutta se on puhtaampi kuin oikea liikuntahallimme, joka juuri remontoitiin ja joka on taas sisäilmaongelmainen. Meidän opettajamme ei enää saa opettaa siellä, joten pääsemme Hutunkiin keilaamaan ja pelaamaan sulkapalloa. Ainoa iloinen asia tässä.

Olen tähän asti välttynyt oireilta historianluokassa. No, tänään tuli muutos siihenkin, vaikkakin kaikeksi onneksi vasta lopputunnista. Selvä karheus kurkussa kertoi sienestä kaikkialla. En ymmärä kuinka onnistuin repimään kokeesta lähes täydellisen silti.

Ruotsinkoe piti puristaa vakavasti vajaailmaisessa osaluokassa. Kyseisestä luokasta on väliseinällä erotettu erityisopetustila, ja saimme ilmanvaihdon isommalle puolelle vasta tänä syksynä muutama viikko sitten. Vältyin onneksi pahilta ahdistuksilta, koska sain paperin täytettyä nopeasti.

Päiväni aineissa ei valitettavasti päättynyt siihen. Koulumme joulumyyjäiset järjestettiin tänä vuonna mielikuvituksekkaasti nimenomaan parakeilla. Viime vuonna saimme lainata ala-asteen ruokalaa (en ymmärrä miksi sama järjestely ei käynyt tällä kertaa), ja sitä ennen omia, homeisia tiloja.
      Värväytin itseni arpamyyjäksi, ja sain välillä hyvän syyn hypellä ulkona, en oliis voinut olla neljää tuntia siinä samaisessa historianluokassa, jossa on lisäkseni voin kaksikymmentäviisi ihmistä. meidän luokan paikka oli alunperin laitettu toiseen luokkaan, mutta sain kaikeksi onneksi vaihdettua sen puhtaampaan... pääsin sentään välillä lämmittelemään.
      Mutta, kaikin puolin onnistuneet myyjäiset, sain kiitosta pirteästä myymisestä. Omasta mielestäni olin lähinnä rasittava :--D Tuli rahaa, meni tavaraa.

Tämänlaista tänään. Saimme lisäksi tiedotteen tällä viikolla alkavasta mielenilmauslakosta.

 -- Maaria